4) Tekijänoikeudet

On hienoa, että työ suojataan tekijänoikeuksilla. Opettajalla tekijänoikeudet ovat kuitenkin tosiaan todellinen tekijänoikeusviidakko. Mitä saan käyttää/näyttää ja käytänkö/näytänkö kun tuskin siitä kenellekään on kuitenkaan mitään harmia? Tekijänoikeuksista lukiessa ja omia kouluaikoja ajatellessa huomaa, että tuskin kukaan opettajistani on toiminut täysin tekijänoikeuksia kunnioittaen. Kyse on toki valinnoista, mutta varmasti on heitäkin, jotka eivät tiedä tekevänsä väärin.

Tekijänoikeuslaissa on toki huomioitu opetustyö, mutta voisiko tekijänoikeuksia ehkä vieläkin lieventää? Onhan se ikävää, kun oppilaille ei voi näyttää sitä hyvin opettavaista elokuvaa, joka on niin hauskakin. Ja kun googlesta löytyy niin paljon havainnollistavia kuvia, joita ei muka saa käyttää. Kun vierusluokassakin katsotaan elokuvia ja oppilaat ajattelevat minun olevan ihan tylsä, kun noudatan näitä sääntöjä.

Tuskin kukaan on noudattanut tekijänoikeuksia aina. Kyse on valinnoista. Ei siis nipoteta turhaan.

3) Facebook / Google+

Käytän Facebookia päivittäin. Google+:sta minulla sen sijaan ei ole kokemusta, eikä toistaiseksi myöskään kiinnostusta. Vaikka käynkin kurkkimassa facebookissa useitakin kertoja päivässä, en ole kovin luottavainen palvelun suhteen. Ehkä jopa pelkään facebookia jonkun verran. Erityisesti minua häiritsee, kun facebook tekee muutoksia (erityisesti yksityisyysasetuksiin) joista se ei informoi käyttäjää, vaan käyttäjän tulee itse lukea tämä esim. uutisista.

Mielestäni facebook voi sopia koulumaailman vapaaehtoiseksi tueksi, ei välttämättä niinkään koulumaailman mahdollisuuksien edellytykseksi. Facebookiin on ikäraja, mikä rajaa tietyn käyttäjäryhmän täysin. Mielestäni ei myöskään voida edellyttää, että kaikki ovat facebookissa, koska asia ei suinkaan näin ole. Kaikilla ei myöskään välttämättä ole mahdollisuutta käyttää facebookia päivittäin, minkä vuoksi se ei sovi nopean tiedon välittämiseen.

Itse näkisin facebookin ennemmin esimerkiksi ryhmien/luokkien yleisenä keskustelupaikkana. Siellä oppilaat voisivat muodostaa ryhmän, jossa voivat vaikka pyytää apua läksyjen teossa. Myös esimerkiksi poissaolijat voisivat kysellä muilta ryhmäläisiltä päivän asioista. Tämäkin toki jättää ulos ne ihmiset, jotka eivät facebookissa ole. Toisaalta tällainen ryhmä ei toimisikaan minään varsinaisena ”tiedon välittäjänä”, edellytyksenä opiskelussa pärjäämiselle.

Mielestäni ei ole yhtä ja ainutta oikeaa vastausta siihen, kuinka opettajan tulisi suhtautua oppilailta tuleviin kaveripyyntöihin. Kukin toimikoot tavallaan. Tunnen opettajia, jotka ovat hyvinkin julkisesti facebookissa ja ovat hyväksyneet oppilaidensa kaveripyyntöjä. Tiedän myös, että em. opettajista osa kommentoi oppilaiden päivityksiä, samoin oppilaat opettajan. Heillä on hyvinkin kaverilliset välit niin koulumaailmassa kuin verkossa ilman, että opetus on ainakaan kärsinyt mitenkään.

Itse en välttämättä hyväksyisi oppilaideni kaveripyyntöjä, koska en välttämättä halua kertoa oppilailleni kaikkea yksityisyydestäni samoin kuin en halua tietää kaikkea heidän yksityisyydestään.

Picasa 3

2) Virtuaaliympäristöt

HabboHotell oli minulle jo ennestään tuttu, joten päätin keskittyä erityisesti GoSuperModeliin. Ensi alkuun GoSuperModelinin ajatus ei ihan auennut minulle, joten kysyin josko pikkusiskoni olisi GoSuperModelissa ja auttaisi minua sen kanssa. Siskon lisääminen kavereihin (mikä ei ollutkaan ihan helppoa) olikin aika avartava kokemus, sillä hänen profiilistaan näin mitä hän (ja ilmeisesti kaikki muut?) tuolla Gosupissa (kaikki kutsuu sitä kuulemma näin) tekee.

Ainakin testit vaikuttavat suosituilta. Opettajan silmin testit kuten ”Mihin kuolet?!?” ” Haluuko pojat pussata sua-----><3” ja ”MINKÄ NÄKÖINEN OLET POIKIEN MIELESTÄ?” vaikuttavat aika normaaleilta huomioiden kohderyhmän ikä. Kuitenkin esimerkiksi siskoni tulokset em. testeihin:

Mihin kuolet? Kuolet itsemurhaan

Haluuko pojat pussata sua? Ei kukaan

Minkä näköinen olet poikien mielestä? Poikien mielestä olet älykääpiö

Ehkä vanhempana osaa ymmärtää, että testeissä tuloksineen ei ole mitään tolkkua, mutta mielestäni on aika surullista, että pienet lapset tekevät testejä jotka melko varmasti pahoittavat heidän mielensä. Myös keskusteluissa tuntui esiintyvän paljon epäasiallisuuksia ja ilkeyksiä.

Opettajan silmin Gosup vaikuttaa juuri sellaiselta paikalta jonne nuoret tytöt hakeutuvat: on mahdollista stailata oma malli ja yrittää edetä sillä, on foorumia ja chattia ja vaikka mitä hienoa! Gorahalla shoppailu oli yllättävän koukuttavaa… Ja oli hienoa, että vaatteita sai pistettyä edelleen myyntiin, mikäli halusi (josko lapset oppisivat jotain kierrättämisestä?). Kauheasti en pelissä kerinnyt edetä, mutta yllätyin siitä, että peli toimi melko hyvin ilman maksullista jäsenyyttä. Pelissä opastettiin myös melko hyvin alkuun.

Omaan silmääni Gosup on melko sekava, mutta voisin hyvin kuvitella itseni ko. paikan käyttäjäksi, mikäli olisin ala-asteikäinen. Mikäli paikassa olisi esimerkiksi paremmat moderaattorit jotka valvoisivat keskustelujen/testien/ym. tasoa, olisi GoSuperModel ihan oiva paikka ala-asteikäisille. Ei ehkä hirveän opettavainen, mutta viihdyttävä.

1) Kuvagalleriat

IRC-galleria, Kuvake ja ii2 ovat minulle kaikki ennestään tuttuja, joskaan en ole niissä käyttäjänä enää pitkään aikaan ollut. Itselläni on kuvagallerioista lähinnä hyviä kokemuksia, ne toimivat oivana viestinpitovälineenä kavereiden kanssa ennen facebookia. En myöskään tunne ketään, joka olisi kokenut kuvagallerioissa mitään ikävää.

Toki on kamalaa, että nuoret lisäävät itsestään kyseenalaisiakin kuvia esimerkiksi kuvake.netiin. 13-vuotiaana otetut tissikuvat saattavat tulla vielä paljon myöhemmin vastaan netin syvistä kätköistä tai Pertti 45v. saattaa tulla kommentoimaan jotain sopimatonta. Mikä kamalinta, kuva saatetaan arvostella huonoksi tai joku saattaa julkisesti kommentoida kuinka ruma kuva kyseessä on. Kun lisäsin itse kuvia nettiin 12-vuotiaana, olin hyvin tietoinen tästä kaikesta. En usko, että nykylapset ovat sen tyhmempiä (poikkeuksia on aina, mutta niitä täytyykin olla). Toki voi olla, että nuoret kyllä tietävät että kuvat voivat jäädä ikuisesti nettiin, mutta eivät välitä/osaa hahmottaa että siitä oikeasti voi olla haittaa. En kiistä kuvagallerioiden haittoja, mutta uskon että lapset hakeutuvat sellaisiin gallerioihin joissa haluavat olla (esim. kuvake.netiin huomiota kaipaavat tissiheruttajat, IRC-galleriaan irkkaajat ja ehkä hiukan vanhemmat nuoret, ii2:een loput pienet ihmiset?), ja kestävät sen mukaisen kommentoinnin.

Lapsilla ja nuorilla on tarve hakea hyväksyntää, ja kuvagalleriat voivat olla siihen hyvä (tai huono) paikka. Kuvagallerioissa on helppo löytää uusia tuttavuuksia (toki myös niitä huonoja), keskustella vanhojen tuttujen kanssa ja kytätä ehkä facebookia helpommin myös puolituttuja (niitä joille ei koskaan uskalla facebookissa lähettää kaveripyyntöä). Myös esim. IRC-galleriassa olevat nettipoliisit on tosi hieno juttu.

Vaikka itse en osaa pitää kuvagallerioita pelottavina paikkoina, toivon ettei esimerkiksi pikkusiskoni lisää koskaan kuviaan niihin. Pidänkin tärkeänä, että kuvagallerioiden vaaroista puhutaan niin lasten kuin vanhempien kanssa. Vanhempainillassa voisin esimerkiksi suositella juurikin vanhempainnettiä ja kuvagallerioihin tutustumista. Kuvagallerioiden järkyttävyyksiä voitaisiin käydä vaikka yhdessä katsomassa. Vanhemmille olisi myös hyvä kertoa gallerioiden hyödyistä ja haitoista sekä siitä, minkä verran koulu kasvattaa lapsia netin vaaroista. Näin vanhemmat eivät ehkä ajattelisi, että ei meidän tarvi kun koulu kuiteski hoitaa!

Mediakasvatus

Mediamediamediamediamediakasvatus!